Please fasten your seat belts

 Joudun lopettamaan lamotrigiinin. Sen tehtävä oli tasata mielialaa ja jarruttaa niitä nopeita vireen nousuja ja ylivirittyneisyyttä. Päänahka on verillä, kasvoissa ja kaulalla patteja joista iho rikkoutuu kosketuksesta, nivusalueen iho kuoriutui yön aikana pois. Tietysti haitat ovat niin pahat, että lääke on lopetettava seinään. Vieroitusoireet ovat varmasti vähintään jännittävät huomioiden että lääkkeen ensisijainen käyttötarkoitus on epilepsian hoito.

Ensimmäistä kertaa yli pitkään aikaan olo on ollut aika hyvä ja positiivinen. Usein tulee epätodellinen olo ja tuntuu etten ole oma itseni, mutta johtuuko se jo pelkästään siitä että ei enää ahdista? Puhun välillä liikaa, puhun asioita joita en välttämättä normaalisti edes sano, sanon niin nyt koska joku keskus päässäni tietää että tämä hetki on syytä täyttää tämänkaltaisella puheella. Oikeasti minulla ei ole sanottavaa mutta pää pakottaa puhumaan. Pelkään todella paljon uutta hypomaniaa. Se rikkoi jotain todella syvältä. 

Olen nyt sen edessä, että on viimein opeteltava vetämään rajat, sanomaan ei, sanoittamaan milloin oma kanto- ja sietoikkuna alkaa olla täynnä, jotta en kuluta kaikkia voimiani koska en osannut rajata tilannetta, itseäni tai voimiani. Tähän ei nyt  enää kaivata hypomaniaa paukuttelemaan voimavaroja kuuhun saakka tykillä. Pelottaa, mutta yritän nauttia hyvästä olosta hetkisen. 

Löysin 20 vuotta kadoksissa olleen ystävän. Miettikää! Ja kelpasin edelleen kaikkine sotkuineni. Tapasin tämän ihmisen ensimmäisen kerran ollessani jossain mania-depressio kierteessä molempien oireiden vaivatessa yhtä aikaa. Kelpasin silti. En toki silloin tiennyt olevani sairas. Nyt tiedän ja kerroin ja tämä ihminen oli täysin ok asian kanssa. Mitä ihmettä?! Epävakaa kun kirkuu mun korvaan ettei kukaan enää koskaan hyväksy ja rakasta sua ja sut hylätään aina. Ha! Ole epävakaa hetki hiljaa ja vedä säkki päähän! Mä nautin tästä asiasta nyt ihan täysillä ja oon onnellinen että mun laumassa on nyt yksi lisäjäsen joka on ja pysyy. Sen tiedän jo nyt. En menetä tätä ihmistä toista kertaa.