Kadotuksen karnevaalit

 Joudun lopettamaan lamotrigiinin. Sen tehtävä oli tasata mielialaa ja jarruttaa niitä nopeita vireen nousuja ja ylivirittyneisyyttä. Päänahka on verillä, kasvoissa ja kaulalla patteja joista iho rikkoutuu kosketuksesta, nivusalueen iho kuoriutui yön aikana pois. Tietysti haitat ovat niin pahat, että lääke on lopetettava seinään. Vieroitusoireet ovat varmasti vähintään jännittävät huomioiden että lääkkeen ensisijainen käyttötarkoitus on epilepsian hoito. Ensimmäistä kertaa yli pitkään aikaan olo on ollut aika hyvä ja positiivinen. Usein tulee epätodellinen olo ja tuntuu etten ole oma itseni, mutta johtuuko se jo pelkästään siitä että ei enää ahdista? Puhun välillä liikaa, puhun asioita joita en välttämättä normaalisti edes sano, sanon niin nyt koska joku keskus päässäni tietää että tämä hetki on syytä täyttää tämänkaltaisella puheella. Oikeasti minulla ei ole sanottavaa mutta pää pakottaa puhumaan. Pelkään todella paljon uutta hypomaniaa. Se rikkoi jotain todella syvältä.  Ole...

 Kun minä tunnen, tunnen joka solullani. Olen aina tuntenut. Hyvänä päivänä saatan päästä hetkiseksi todella lähelle jotain nirvanan kaltaista täydellisen tasapainon ja harmonian tunnetta. Se on aikalailla täydellinen rauha ja mielen hiljaisuus. Kun rakastan, rakastan isosti, kun pelkään, pelkään alkukantaisella tavalla, joka tiputtaa järkevän skaalaamisen laatikkoon ja antaa kaaosajattelulle vallan. Kun ahdistun, haluan kuolla vaikken halua kuolla. Kun vihaan, voin leikata ihmisiä saksilla pois elämästäni. Kaikki mitä koen on potenssiin n. Tämä on ilmeisen yleistä epävakaalle persoonallisuushäiriölle. Mahdottomuus tuntea silleen sopivasti. Minä en ole itsetuhoinen, osaan säätää ulospäin suuntautuvan reaktion enkä juurikaan näytä muille sitä tsunamia, joka mielessä riehuu. En ole väkivaltainen, pelkään väkivaltaa. En halua tappaa itseäni, vihaan ajatusta kuolemasta, vaikka se tuntuu usein helpoimmalta ratkaisulta. Näillä eväillä sairauteni on lieväoireinen. Mutta nämä speksit saiva...

 Herään, hyväksyn viimein sen seikan, että minä olen se yksilö, jonka tarinassa ei tule olemaan onnellista loppua. Prosessiin on turha luottaa, että se toisi ne tarkoitetut asiat oikeaan aikaan. Jos minulle annettu tarinankulku on vain jämäpaloja, irtonaisia lukuja, jotka eivät sopineet muiden tarinoihin ja yhteensopimattomia juonenkäänteitä, ei lopputulema voi olla mitään muuta kuin hämmennys siitä kuinka paska tuotos jonkun olevaisuus voi olla.  Unissa kohtaan toistuvasti elämässä vierailleita ihmisiä. Kukaan ei halunnut jäädä. Pitkään ajattelin, että eivätpä tajunneet mitä menettivät, mutta olen alkanut oivaltaa, että ehkä he näkivät juuri sen mitä olisivat saamassa ja päättivät poistua hyvissä ajoin. Ehkä se vika lienee kuitenkin minussa. Olen koko ajan liikaa jotain, liian vähän jotain, kaukana tavanomaisesta. Itse näen ajoittain jopa sen kauneuden erikoisuudessani, mutta se kaikki taitaa olla vain kuorma muille, jota he eivät ole valmiita kantamaan.  Minulla on voim...

Pari kuukautta sitten mun elämäni muuttui paperilla tyystin. Tavallaan sama elämä, mutta silti aivan uusi ja erilainen elämä. Toistuvien uupumusten, masennusten, satunnaisen kaaoksen, ylisuorittamisen, yliherkän mutta silti mustavalkoisen tunne-elämän, sosiaalisten tilanteiden pelon, heikon sosiaalisen akun, pakko-oireiden ja toistuvien burn outien takaa löytyi kaksisuuntainen mielialahäiriö masennuspainotteisena, epävakaa persoonallisuushäiriö lieväoireisena, estynyt persoonallisuushäiriö myöskin lieväoireisena sekä mahdollinen adhd. Tämä olen minä, ollut jo 45 vuotta. Mutta olenko se kuitenkaan sama minä, kun nuo sanat ja numerot ovat paperissa? Kotihäpeä on yleinen vaiva, minuakin se välillä hätyyttelee, mutta yritän suhtautua siihen nykyään armollisesti. It's a you problem if my home bothers you! Olen ollut aina huono pitämään kotiani järjestyksessä ja siistinä vaikka nautin suuresti siististä ympäristöstä. Nyt löytyy ihan omasta päästä selitys myös sille vaikeudelle pitää ympä...