Nightwalkers

 Herään, hyväksyn viimein sen seikan, että minä olen se yksilö, jonka tarinassa ei tule olemaan onnellista loppua. Prosessiin on turha luottaa, että se toisi ne tarkoitetut asiat oikeaan aikaan. Jos minulle annettu tarinankulku on vain jämäpaloja, irtonaisia lukuja, jotka eivät sopineet muiden tarinoihin ja yhteensopimattomia juonenkäänteitä, ei lopputulema voi olla mitään muuta kuin hämmennys siitä kuinka paska tuotos jonkun olevaisuus voi olla. 

Unissa kohtaan toistuvasti elämässä vierailleita ihmisiä. Kukaan ei halunnut jäädä. Pitkään ajattelin, että eivätpä tajunneet mitä menettivät, mutta olen alkanut oivaltaa, että ehkä he näkivät juuri sen mitä olisivat saamassa ja päättivät poistua hyvissä ajoin. Ehkä se vika lienee kuitenkin minussa. Olen koko ajan liikaa jotain, liian vähän jotain, kaukana tavanomaisesta. Itse näen ajoittain jopa sen kauneuden erikoisuudessani, mutta se kaikki taitaa olla vain kuorma muille, jota he eivät ole valmiita kantamaan. 

Minulla on voimakas tarve päästä erakoitumaan vaikka majakkasaarelle tai tekoälyn luomaan kodikkaaseen piilopirttiin. Vetäytymään täyteen hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen. Hyväksymään sydänjuureen sen seikan, että olen yksinäinen yönhenki, joka vaeltaa siellä, missä muut pakenevat unen maahan. Haluan paeta rakentamaan itsestäni sen, joka seisoo tuulessa ja myrskyssä hievahtamatta, tuntematta ja vaivaamatta mieltään. Täydellinen hyväksyntä ja harmonia. Järkkymätön voima vailla itsesääliä ja heikkoutta. Ehkä löydän vielä sen polun valaistumiseen, se ei tee minusta ylimaallista kullanhohtoista Buddhaa, se tekee minusta korppi olalla kulkevan hengen, sen joka vaeltaa loputtomiin löytämättä perille, mutta yksikään vaellus ei enää tunnu turhalta.

Masennus on varmaan universumin julmimpia piloja ihmiskunnalle. Syväkipua, jota ei voi lääkitä, sitä ei voi edes selittää ja kuvata, miltä se tuntuu, kun ne demonit tanssivat siellä päässä ja sielu on veressä, omassa sydänveressä. Onko se vamma vai lahja, että tuntee kaiken potenssimerkkien kanssa? Luulen, että se on vamma. Joskus ihan perus riittäisi. Kiitos. 

Musiikki:

https://youtu.be/bXJ5bZ8hq34?is=pz10AyZvIjebczi_