Kadotuksen karnevaalit

 Herään, hyväksyn viimein sen seikan, että minä olen se yksilö, jonka tarinassa ei tule olemaan onnellista loppua. Prosessiin on turha luottaa, että se toisi ne tarkoitetut asiat oikeaan aikaan. Jos minulle annettu tarinankulku on vain jämäpaloja, irtonaisia lukuja, jotka eivät sopineet muiden tarinoihin ja yhteensopimattomia juonenkäänteitä, ei lopputulema voi olla mitään muuta kuin hämmennys siitä kuinka paska tuotos jonkun olevaisuus voi olla.  Unissa kohtaan toistuvasti elämässä vierailleita ihmisiä. Kukaan ei halunnut jäädä. Pitkään ajattelin, että eivätpä tajunneet mitä menettivät, mutta olen alkanut oivaltaa, että ehkä he näkivät juuri sen mitä olisivat saamassa ja päättivät poistua hyvissä ajoin. Ehkä se vika lienee kuitenkin minussa. Olen koko ajan liikaa jotain, liian vähän jotain, kaukana tavanomaisesta. Itse näen ajoittain jopa sen kauneuden erikoisuudessani, mutta se kaikki taitaa olla vain kuorma muille, jota he eivät ole valmiita kantamaan.  Minulla on voim...

Pari kuukautta sitten mun elämäni muuttui paperilla tyystin. Tavallaan sama elämä, mutta silti aivan uusi ja erilainen elämä. Toistuvien uupumusten, masennusten, satunnaisen kaaoksen, ylisuorittamisen, yliherkän mutta silti mustavalkoisen tunne-elämän, sosiaalisten tilanteiden pelon, heikon sosiaalisen akun, pakko-oireiden ja toistuvien burn outien takaa löytyi kaksisuuntainen mielialahäiriö masennuspainotteisena, epävakaa persoonallisuushäiriö lieväoireisena, estynyt persoonallisuushäiriö myöskin lieväoireisena sekä mahdollinen adhd. Tämä olen minä, ollut jo 45 vuotta. Mutta olenko se kuitenkaan sama minä, kun nuo sanat ja numerot ovat paperissa? Kotihäpeä on yleinen vaiva, minuakin se välillä hätyyttelee, mutta yritän suhtautua siihen nykyään armollisesti. It's a you problem if my home bothers you! Olen ollut aina huono pitämään kotiani järjestyksessä ja siistinä vaikka nautin suuresti siististä ympäristöstä. Nyt löytyy ihan omasta päästä selitys myös sille vaikeudelle pitää ympä...