Calamity

 Pahimmat masennuksen verhot kohoavat viimein hitaasti, mutta kohoavatpa kuitenkin. Ehkä uskallan jo hitusen toivoa muutosta parempaan. Kierrokset nousevat varoittamatta ja reilusti, mutta tunnistan onneksi itse tunteen. Hävettää, kun tajuaa puhuvansa aivan liikaa ja ylijakavansa kaiken sen, jonka pitäisi olla vain mun omille aivoille tarkoitettua tietoa.

Jalka leikattiin, muutos tulee olemaan suuri, mutta jotenkin päällimmäisenä on tunne siitä, että kehon kun saa kuntoon, pääkin paranee. Tiedä häntä toteutuuko tämä, muuta takerrun nyt tähän kevyeen optimismiin kynsin hampain ja yritän rakentaa polun kohti vakaata pohjaa ja hyvää elämää. Juuri nyt, heikosti positiivinen ❤️

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nothing but a shadow

Please fasten your seat belts

Miltä se tuntuu, kun..?