Hold back the tears

-

 Ahdistus syö sisältä kaiken. On hankala hengittää. Kyyneleet takovat joka hetki oven takana pyytäen lupaa ryöpytä huutoitkun kanssa. Lopetin syömisen. En halua syödä. Itseinho kiehuu täydellä liekillä, en jaksa enää. En halua enää. Voidaanko lopettaa? Saanko luovuttaa? Vihaan itseäni ja elämääni. Haluan lopettaa tämän kestotilauksen. Tämä on ihan paska.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nothing but a shadow

-
Pari kuukautta sitten mun elämäni muuttui paperilla tyystin. Tavallaan sama elämä, mutta silti aivan uusi ja erilainen elämä. Toistuvien uupumusten, masennusten, satunnaisen kaaoksen, ylisuorittamisen, yliherkän mutta silti mustavalkoisen tunne-elämän, sosiaalisten tilanteiden pelon, heikon sosiaalisen akun, pakko-oireiden ja toistuvien burn outien takaa löytyi kaksisuuntainen mielialahäiriö masennuspainotteisena, epävakaa persoonallisuushäiriö lieväoireisena, estynyt persoonallisuushäiriö myöskin lieväoireisena sekä mahdollinen adhd. Tämä olen minä, ollut jo 45 vuotta. Mutta olenko se kuitenkaan sama minä, kun nuo sanat ja numerot ovat paperissa? Kotihäpeä on yleinen vaiva, minuakin se välillä hätyyttelee, mutta yritän suhtautua siihen nykyään armollisesti. It's a you problem if my home bothers you! Olen ollut aina huono pitämään kotiani järjestyksessä ja siistinä vaikka nautin suuresti siististä ympäristöstä. Nyt löytyy ihan omasta päästä selitys myös sille vaikeudelle pitää ympä...
Lue lisää

Please fasten your seat belts

-
 Joudun lopettamaan lamotrigiinin. Sen tehtävä oli tasata mielialaa ja jarruttaa niitä nopeita vireen nousuja ja ylivirittyneisyyttä. Päänahka on verillä, kasvoissa ja kaulalla patteja joista iho rikkoutuu kosketuksesta, nivusalueen iho kuoriutui yön aikana pois. Tietysti haitat ovat niin pahat, että lääke on lopetettava seinään. Vieroitusoireet ovat varmasti vähintään jännittävät huomioiden että lääkkeen ensisijainen käyttötarkoitus on epilepsian hoito. Ensimmäistä kertaa yli pitkään aikaan olo on ollut aika hyvä ja positiivinen. Usein tulee epätodellinen olo ja tuntuu etten ole oma itseni, mutta johtuuko se jo pelkästään siitä että ei enää ahdista? Puhun välillä liikaa, puhun asioita joita en välttämättä normaalisti edes sano, sanon niin nyt koska joku keskus päässäni tietää että tämä hetki on syytä täyttää tämänkaltaisella puheella. Oikeasti minulla ei ole sanottavaa mutta pää pakottaa puhumaan. Pelkään todella paljon uutta hypomaniaa. Se rikkoi jotain todella syvältä.  Ole...
Lue lisää

Miltä se tuntuu, kun..?

-
 Miltä se tuntuu, kun et ole koskaan se ykkösvalinta? Miltä se tuntuu, kun kelpaat vain tarpeiden tyydyttämiseen? Miltä se tuntuu, kun et ole kenellekään prioriteetti? Miltä se tuntuu, kun et ole rakkauden arvoinen? Miltä se tuntuu, kun olet aina liikaa tai liian vähän? Miltä se tuntuu, kun sinussa käydään vain eheytymässä tai viihtymässä ja sitten sinut tiputetaan roskikseen? Miltä se tuntuu, kun katoat eikä kukaan kysele perään? Miltä se tuntuu, kun päässäsi asuva sinä on niin toksista seuraa, ettei sinun pitäisi viettää aikaa kaksin pääsi sisällön kanssa? Miltä se tuntuu, kun ahdistus nielee sinut elävältä? Miltä se tuntuu, kun olet irrallaan kaikesta? Miltä se tuntuu, kun olet taakka kaikille? Miltä se tuntuu, kun et kuulu edes omaan elämääsi? Miltä se tuntuu, kun olet epäonnistunut? Miltä se tuntuu, kun kukaan ei halua sinua? Miltä se tuntuu, kun päässäsi on itsetuhonappula? Miltä se tuntuu, kun ei tunnu miltään? Miltä se tuntuu, kun olet kadottanut itsesi? Miltä se tuntuu, ku...
Lue lisää