Miltä se tuntuu... osa 2
Miltä se tuntuu, kun et ole kenenkään ykkösvalinta? Olet viihdettä, elämys, ajanviete. Paikka, jossa haavat ja tunnevammat, kipeimmät sopukat käydään korjaamassa, ilman tarkoitusta jäädä, kiittää tai toimia vastavuoroisesti.
Miltä se tuntuu, kun et ole koskaan rakkauden arvoinen? Sinun kauttasi kuljetaan aina uusiin tai entisiin, mutta vielä houkutteleviin saleihin, joihin se rakkaus voidaan antaa kaikkineen, koska olet hoivannut sen ihmisen jälleen kykeneväksi rakastamaan. Sinulle sitä rakkautta ei riittänyt.
Miltä se tuntuu, kun olet ikimuistoinen, mutta jäät aina varavaihtoehdoksi? Sinuun olisi mukava aina välillä palata, mutta kun kerran hyväksyit ovistopparin roolin, olet aina ovistoppari.
Tämä kaikki sattuu, se sattuu todella paljon. Olen se paikka jossa parannutaan, eheydytään, puretaan mielen kuorma ja jatketaan matkaa sielultaan helpompien ihmisten seuraan. Minä maksan hinnan ja kannan kuorman, muut saavat sen rakkauden.
Olen kuitenkin oppinut sen, että sieluni on monikerroksinen, kaunis ja kompleksinen rakennelma. Harvinainen, kaunis ja erityinen. Se pelottaa monia. Myös sen harvinaisen menettäminen pelottaa, koska se rikkoo syvällisemmin kuin tavallinen menetys. Olen ylpeästi erityinen enkä enää ikinä aio pienentää itseäni ollakseni sopivasti jollekin. Joko rakastat minua kokonaan tai annat minun mennä. Älä enää ota vain etuja ja rakkauttani ilman vastuuta minun tunteistani ja tarpeistani. Se rikkoo minut pahemmin, kuin uskotkaan. Kuka sitten ikinä oletkin. En edes tiedä kuka olet, jolle tätä kerron ja kirjoitan.
Tästä varjosta on nyt jotenkin työlästä päästä takaisin aurinkoon. Sattuu liikaa. Kunpa tulisi joku, joka rakastaisi minut takaisin elämään.
Musiikki:
https://open.spotify.com/track/0M7wMmWaB3ZIkGuRFE4457?si=xreIue3uQ32XMfWgglQo0A
Kommentit
Lähetä kommentti